Fysiologinen synnytys - eli se lääkkeetön ja luonnollinen

Monesti synnytyksestä puhuttaessa mainitaan kolme vaihetta:

1. Aktiivinen avautumisvaihe

2. Ponnistusvaihe

3. Jälkeisvaihe, eli istukan ja lapsivesikalvojen synnyttäminen.

Minusta tämä antaa synnytyksestä turhan suoraviivaisen kuvan, sillä jos synnytys on jotain, niin ei ainakaan suoraviivainen. Oppimani mukaan synnytyksestä voi erotella ainakin seitsemän vaihetta:

1. Synnytyskuplaan laskeutuminen

Ennen kuin ehkä ensimmäistäkään supistusta on tuntunut, alkaa synnyttäjä usein kääntyä sisäänpäin ja vetäytyä omiin oloihinsa. Tähän vaiheeseen voi liittyä voimakasta pesimistä, kuten vimmattua siivoamista ja asioiden "valmiiksi saamista" ennen vauvan syntymää. Vaihe voi kestää tunteja, päiviä tai viikkoa.

Viimeistään tässä vaiheessa synnyttäjän on hyvä kuunnella itseään ja tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat kutsuvan. Vaihetta voit valmistella jo hyvissä ajoin odotusaikana kertomalla läheisille vain epätarkan lasketun ajan tai vaikkapa vain lasketun kuukauden. Näin vältyt useimmilta "No joko supistelee?" ja "Vieläkö olet yhtenä kappaleena?" -viesteiltä.

2. Latenssivaihe

Latenssivaihe katsotaan alkaneeksi, kun joko synnytyssupistukset alkavat tai lapsivesi menee. Latenssivaiheessa kohdunsuu pehmentyy ja kohdunkaulakanava alkaa lyhentyä. Latenssivaihe voi kestää minuutista useisiin päiviin ja varsinkin ensisynnyttäjillä latenssivaihe monesti haastaa kestollaan. Tyypillistä latenssivaiheelle on, että supistukset saattavat välillä hiipua antaen keholle lepoa ja taas jonkun ajan kuluttua lähteä hiljalleen voimistumaan.

Tässä vaiheessa on tärkeää levätä, syödä ja juoda. Voit käydä kävelyllä, nautiskella elämästä, unohtaa ajankulu ja jatka elämää normaalisti. Synnytys kyllä edistyy, kun on sen aika. Tens-laite kannattaa viritellä selkään, heti kun siltä tuntuu. Laita tai laittakaa kumppanin kanssa oksitosiinit virtaamaan hieronnalla, suutelemalla, nauramalla ja käymällä vaikka yhdessä kuumassa suihkussa. Voitte harrastaa seksiä yksin tai yhdessä, mutta jos lapsivedet ovat menneet on syytä jättää kaikenlainen emätinpenetraatio pois. Tai toisaalta, jos latenssivaihe alkaa yöllä, nukkukaa!

Jos olette ladanneet supistussovelluksen, poistakaa se. Nautiskelkaa yhdessäolosta, vauva on aloittanut matkansa teidän syliin!

3. Aktiivinen avautumisvaihe

Kohdun kaula on hävinnyt ja kohdunsuu alkaa avautua. Avautumisen kesto ja nopeus vaihtelevat suuresti eikä sille voi asettaa aikarajaa. Avautuminen ei myöskään tapahdu lineaarisesti, vaikka joissain lähteissä annetaan ymmärtää kohdunsuun avautuvan sentin tunnissa. Välillä voi tulla niin sanottuja suvantovaiheita, jolloin kohdunsuu on pidempään samassa tilanteessa, ja välillä synnytys saattaa edistyä nopeastikin. On hyvä muistaa, että kohdunsuu on kohdunsuu, ei kristallipallo, jonka perusteella kätilö voi ennustaa synnytyksen kestoa.

Avautumisvaiheeseen saattaa kuuluu tyypillisesti kaksi epätoivonvaihetta 4 ja 7 sentin kohdalla, jolloin synnyttäjälle voi tulla ajatus siitä ettei kestä enää. Tällöin kumppanin on tärkeä tsempata synnyttäjää ja ehdottaa vaikka jotain muutosta, kuten suihkuun tai menemistä tai asennon vaihtamista. Muuten voit tukea synnyttäjää olemalla läsnä, käyttämällä synnytysvalmennuksessa opittuja lääkkeettömiä kivunlievityskonsteja ja muistuttamalla synnyttäjää syömisestä, juomisesta ja pissaamisesta. Synnyttäjänä sinun on hyvä antaa synnytysaaltojen viedä sen sijaan, että taistelisit niitä vastaan. Rentouta leuka ja pakarat. Hengitä rauhassa, pitää ääntä ja liiku kehon tuntemusten mukaan. Supistusten välissä kannattaa levätä, syödä ja juoda.

4. Siirtymävaihe

Tässä vaiheessa kohdunsuu on joko täysin auki tai lähes kokonaan auki. Synnyttäjä havahtuu yleensä tässä vaiheessa omasta kuplastaan adrenaliinin lisääntyessä kehossa. Lisääntyvä adrenaliini auttaa synnyttäjää ja kohtua jaksamaan läpi syntymävaiheen (ponnistusvaihe). Voimakasta paineen tunne saattaa jo tuntua alapäässä etenkin supistusten aikana. On tavallista, että tässä vaiheessa synnyttäjälle iskee myös voimakas epäusko omaan jaksamiseen ja pystyvyyteen. Ei ole tavatonta, että synnyttäjä "haluaa kuolla", "haluaa äidin luokse" tai että tämä anelee jonkun "ottamaan vauva vaan pois". 

Supistuksia voi siirtymävaiheessa tulla selvästi harvemmin ja ne voivat olla luonteeltaan hyvin erilaisia kuin avautumisvaiheessa. Synnytäjän kannattaa liikkua kehoaan kuunnellen, kenties lantiota liikuttaen ja muistaa, että epätoivokin voi kuulua tähän vaiheeseen. Jos supistuksesi taukoavat: "Rest and be thankful". Kätilö saattaa tässä vaiheessa antaa luvan ponnistaa jopa vähän testata ponnistamista. Mielästäni harjoitusponnistuksia ei tässä vaiheessa tarvitse, eikä kannata vielä tehdä, jotta et turhaan väsytä itseäsi. Muista, että kehosi on viisas ja osaa kyllä ponnistaa, kun aika on.

Kumppanilta vaaditaan tässä vaiheessa vähän pokerinaamaa: rakkaasi ei oikeasti halua kuolla, vaan hän kaipaa kannustavia sanoja ja turvan tunnetta. On hyvä ajatus tarjota mehua tai elektrolyyttijuomaa ja muistuttaa synnyttäjää pissalla käymisestä.

5. Syntymävaihe (ponnistusvaihe)

Syntymävaiheen alkaessa synnyttäjä alkaa usein ähkiä ja ääni saattaa madaltua. Moni kokee helpotusta siitä, ettei enää tarvitse vain antautua supistuksille, vaan pääsee aktiivisemmin ponnistamaan. Kohtu on iso, vahva lihas, joka ei käskyjä kuuntele eikä lupia kysele. Kun synnytys on saanut edetä luonnollisesti ja vähin interventioin, työntää kohdun spontaani refleksi FER - fetal ejection reflex vauvan alas ja ulos. Ennen kuin vauvan pää syntyy, synnyttäjä yleensä kakkaa. No worries - kaikki tilassa olevat henkilöt ovat tottuneet siihen. On myös tavallista, että vauvan pää tulee hiljalleen milli milliltä alaspäin ja vetäytyy hieman takaisinpäin supistusten välissä. Tämä on myös hyvä asia kudoksille, jotka saavat rauhassa venyä ja näin saatetaan välttyä isommilta repeämiltä.

Kun vauvan pää alkaa syntyä, voi synnyttäjä kokea pistelevää ja polttavaa tunnetta, kun lantionpohjan uloimmat kerrokset alkavat venyä. Tämä vaihe tunnetaan myös nimellä "Ring of fire" -nimellä. Kun pää on syntynyt, rotatoi vauva yleensä vielä hieman ennen kuin seuraavilla supistuksilla vauva syntyy kokonaan. Sairaalassa hoitohenkilöstö hieman kuivaa vauvaa ja nostaa sitten synnyttäjä rinnalle. Vesisynnytyksessä synnyttäjä yleensä nostaa vauvan itse syliin - kiirettä ei ole syntyyhän vauva vedestä veteen.

Ponnistusvaiheessa synnyttäjän kannattaa mukailla kehon tuntemuksia ja luottaa siihen, että osaat ponnistaa itse kehosi tuntemuksia mukaillen. Aina kannattaa vaihtaa asentoa, jos yhtään siltä tuntuu. Voit käyttää juuri niin vähän tai paljon ääntä kuin sinusta hyvältä tuntuu. Muista tässäkin vaiheessa hengittää, sillä silloin sekä sinä että vauva jaksatte paremmin maaliviivalle asti.

Kumppanin on tärkeintä olla rakkaansa lähellä, antaa synnyttäjän puristaa käsi tunnottomaksi ja tarjota kannustavia sanoja ja juotavaa supistusten välissä. Voit myös painella synnyttäjän kasvoja kylmällä pyyhkellä, sillä syntymävaiheessa tulee yleensä hiki.

Syntymävaiheen lopussa uurastus, pitkä tai lyhyt, palkitaan mitä ruhtinaallisimmin, kun saatte vauvan rinnalle. <3

6. Lepovaihe

Moni kuvailee vauvan syntymän jälkeisten hetkien tuntemuksia elämän suurimmaksi helpotuksen ja euforian tunteeksi. Heti lapsen syntymän jälkeen synnyttäneen ihmisen verenkierrossa on enemmän oksitosiinia kuin missään muussa tilanteessa elämän aikana. Synnyttäjä saattaa vaikuttaa olevansa järkyttynyt tai hölmistynyt, vähän pihalla siitä mitä on tapahtunut. Mikäli synnytys on ollut kovin pitkä tai muutoin raskas, tai jos synnytyksessä on käytetty synteettistä oksitosiinia tai selkäydinpuudutteita, voi synnyttäjä kokea myös olevansa ikään kuin turta ja tunnoton euforian sijaan. Tämä on tavallista ja ohimenevää.

Vauvan synnyttyä kohtu lepää ja kerää voimia jälkeisvaiheeseen.

Vauva avaa keuhkonsa itkemällä ensiparkaisut, minkä jälkeen vauva yleensä rauhoittuu ja alkaa "etsiä" emoaan availemalla silmiään ja hakemalla katsekontaktia. Vaistonvaraisesti vauva alkaa ryömiä rinnalle potkien samalla vatsan läpi kohtua, minkä auttaa kohtua supistelemaan, jotta istukka voi hiljalleen irrota kohdun seinämästä.

Lepovaihe voi kestää minuutista tunteihin. On tärkeää antaa synnyttäjän levähtää ja tutustua vasta minuutteja vanhaan vauvaansa kaikessa rauhassa.

7. Jälkeisvaihe

Kun vauva on löytänyt tiensä rinnalle, hänen nokkimisensa ja hamuilunsa sekä potkut vatsalla stimuloivat jälkisupistuksia, joiden tehtävänä on paitsi irrottaa istukka kohdun seinämästä myös pitää kohtu hyvin supistuneena ja jälkivuoto maltillisena. Synnyttäjä osaa synnyttää istukan ja sikiökalvot itse. Yleensä jälkeisvaihe kestää minuuteista tunteihin, sairaalassa jälkeisten syntymistä odotellaan yleensä tunti. Mikäli synnytyksen aikana ei ole käytetty synteettistä oksitosiinia tai selkäydinpuudutteita, ei oksitosiinipistosta istukan syntymän vauhdittamiseksi yleensä tarvita.

Synnyttäjänä paras mitä voit tehdä, on vauvan syntymän jälkeen levätä, ihastella vauvaa yhdessä kumppanin kanssa  ja antaa tämän hakeutua omassa tahdissaan rinnalle. Kun jälkeiset ovat syntyneet, on synnytys virallisesti päättynyt. Se, milloin kukin kokee syntymämatkan päättyneeksi onkin sitten eri asia.

Minusta tämä 7-vaiheinen tarkastelutapa antaa paremman kuvan synnyksestä ja sen usein aaltomaisesta liikkeestä. Vaikka synnytys virallisesti päättyykin jälkeisten syntymään voi kokemus syntymämatkan päättymisestä tosiaan vaihdella kovastikin. Siinä missä yksi ei edes huomaa istukan syntymää ja ajattelee synnytyksen päättyneen siihen, kun saa vauvan rinnalleen, kokee nukutettuna sektion läpi käynyt synnyttäjä syntymämatkan päättyneen vasta vauvan tapaamiseen vauvan ollessa jo tunteja vanha.

<3: Henna